maanantai 27. elokuuta 2012

Ensimmäisiä tunnelmia työmaalta - First impressions of working life

Työmaa alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan. Päivittäinen aikataulu on seuraava:  - My daily schedule in here:
- 06:00 herätys /waking up
- 06:50 tapaaminen Warmayllun toisten vapaaehtoisten kanssa/ meeting other Warmayllu volunteers 
- 07:05 minibussi eli combi tai kyyti lähtee vuorille,  käyn kolmella eri koululla - minibus or kollegas car departures for the mountains. I work in three different schools.
- 14:00 - 15:00 paluu iltapäivällä joko combilla, kyydillä tai kävellen alas kaupunkiin - Coming back to the city by minibus, car or walking
- lounastauko- lunch break
- 16:00 -17:00 alkaen työskentelyä toimistolla pari tuntia omien töiden parissa tai kokouksissa - going back to the office of Warmayllu and continuing to work couple of hours with projects or having a meeting

Eli pitkää päivää täällä tehdään. Nyt aluksi olen ollut toimistolla vähemmän, arvaan että kun työkenttäni vielä kirkastuu lisää ja saan lisävastuuta, myös päivät venyvät. Lisäksi päivittäiset päikkärit ovat osottautuneet pakollisiksi, sen verran tämä espanjaksi keskittyminen sekä vuorilla kulkeminen väsyttää.

So the working days are very long. At the beginning I have been less in the office, I guess that when my work tasks are more clear and I get more responsibility, the workload will increase.  As well I have been needing my daily nap after the work, it takes a lot of energy to concentrate to communicate in Spanish and walk in the mountains.

Olen tähän mennessä käynyt vasta Chamisin koululla, huomenaamulla on vuorossa ensivisiitti Shicuanan koululle. Tässä muutamia otoksia Chamisin tunneilta:

I have been visiting only the secondary school of Chamis until now, tomorrow morning going to the Shicuana secondary school for the first time. Here some photos of the lessons in the school of Chamis: 

Leivänpaistotunti, muistuttaa meidän kotitalouden tunteja, paitsi että aiheena on aina leipien paistaminen. Onneksi koululla on kaasu-uuni, sillä sähköä tai valaistusta ei ole. Edellisenä vuonna kaupunki kustansi valot. - Bakery lesson, where the students bake bread. Luckily the school has a gas oven, because there is no electricity nor lights. Last year the city provided the lights for the shcool.

Biologian tunti, jolloin oppilaat kopioivat opettajan piirtämiä kuvia vihkoonsa. Kirjoja ei ole kuin muutamissa aineissa, vihkot oppilaiden pitää ostaa itse. - Lesson of biology, and the students copy the teachers drawing into their notebooks. Study books they have in some subjects and the notebooks the students have to buy themselves.

Piirtäminen, projektit  ja luovemmat työtavat auttavat oppilaita muistamaan asiat ilman kirjoja. - Drawing, different kind of projects and more creative methods help the students to remember information without books.

Eli aikamoisen haasteen edessä täällä ollaan, jos miettii mitä 10 kuukauden aikana ehtii tai pystyy tekemään. Olen kuitenkin ajatellut niin, että täällä on tärkeintä miettiä mikä on oikeasti juuri näille nuorille tärkeää tietoa ja mihin pystytään. Esimerkiksi Perun opetusministeriön hyväksymät englanninkirjat ovat hienoja, mutta täysin englanninkielisiä ja vaatimukset kovia. Maaseudulla 1,5  tuntia viikossa englanninopetusta ei pysty millään vastaamaan näihin vaatimuksiin.

I facing here quite a big challege, if I´m thinking what  I am able to do in 10 months. I have thought it that way, that here the most important thing is to think what is best and most relevant to these students and what are the resources. For example the English books that the Education ministery of Peru has accepted for the schools to use, are totally in English and the requirements are high. In the mountains, countryside, 1,5 hours a week for English will never meet the requirements of the ministery.

Mutta iloisia hetkiä riittää, on upeaa miten nämä ujot teini-ikäiset nuoret toimivat tarvittaessa rohkeasti ja auttavat toisiaan. Eilen sunnuntaina Chamisin järvellä järjestettiin "Vesijuhla" - Fiesta de Aqua. Siellä noin 300 ihmisen edessä koulumme nuoret esittivät harjoittelemamme näytelmän järveen liittyvästä punaisen ankan legendasta, sekä neljä heistä myös lauloi ja soitti koko yleisön edessä. Ei voinut kuin huokaista ihastuksesta, rohkeutta riittää!

But there are as well plenty of happy moments. It is wonderful to see how brave and caring there teenagers are in here, if necessary. Yesterday on Sunday there was a Fiesta de Aqua - "Festival of Water" at the lake of Chamis. There in front of about 300 people students from our school perfomed a theatre play about the legend of the lake called "Red Duck - Bato Rojo", and four of them were singing and playing as well. I couldn´t do anything else than be proud and astonished.

Chamisin alakoululaiset opettajineen esittivät perinteistä tanssia. - The students of the primary school of Chamis performed traditional dance with their teachers.

Juhlaan kuului ketsuan- ja espanjankielinen seremonia, jossa annettiin uhrilahjoja (ruokaa, kukkia ja alkoholia) järvelle. - At the beginning of the festival there was a seremony in ketsuan and spanish, tha included as well sacrifice gifts to the lake.

Oppilaiden esityksestä pidettiin, muutama tanssiparikin innostui lähtemään mukaan. - The audience liked a lot the songs that students were playing, few dancing couples joined in.

Flunssa yrittää tehdä tuloaan, joten parasta on taas painua lepäilemään. Ensi kertaan!
It feels that the flue is coming, so better to get resting well. Hasta la proxima!




4 kommenttia:

  1. Hei, Sanni
    Kirjoitat lämminhenkisesti oppilaistasi, hekin varmaan vaistoavat sinun myönteisen asenteesi.
    Päätät juttusi hauskasti eli asettaudut juuri kuvaamaasi maisemaan. Odotan aina, että mistahän sinut nyt bongaa. "Etsi Sanni"-tehtävä lopussa:)
    T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hihii, huomasin parin kerran jälkeen, että kuva oli tullut aina loppuun mukaan allekirjoitukseksi. Katsotaan miten monessa paikassa voi poseerata.:)

      Poista
  2. Täällä harmaana flunssapäivänä luin blogisi ja eipähän näytä päivä enää yhtään niin harmaalta! On kyllä mieletöntä jo seurata elämää siellä :)
    Aurinkoisia päiviä!
    T. kaima Topparista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi terveisiä Turkkusseen! Täältä kyllä väriä ja eloa löytyy, välillä liiankin kanssa. Autoilla on tapana keskustella tööttien välityksellä..risteyksissä, mutkissa, taksit ja motot ilmoittavat jos ovat vapaana, mieskuskit flirttaavat naisjalankulkijoille.. Pikaista ja leppoisata paranemista ja yhteyksiin!

      Poista