Kissojen valtakunnassa

Tämän päivän teemoja ovat olleet itsensä hoitaminen sekä hidastempoisuus. Aiemmin oikutelleet oikean jalan pikkuvarvas ja jalkapohja ilmoittivat jo aamusta, että järkevintä olisi päästä kunnon hoitoon. Vaikka rinkasta on noin puolet erilaisia lääketarpeita, joista löytyy myös antibiootteja, päätin mennä näyttämään jalkaa paikalliselle lääkärille. Nappivalinta, aivan tässä Parque Kennedyn ja hostellin lähellä on sairaala, jonne pääsi kirjaimellisesti kävelemällä sisään ovesta. Siis ei jonottelua, pyysin apua infon rouvalta ja hän lähti itse viemään minua oikeaan kerrokseen kun sain hieman selvitettyä mikä on hätänä. Minulle etsittiin englanninkielentaitoinen työntekijä, joka pienen jutustelun jälkeen ilmoitti, että kannattaa mennä dermatologian lääkärille. Maksoin siis 100 solea (eli noin 34 euroa) ja sain ilmoituksen odottaa käytävässä. Tämä "odotus" kesti noin viisi minuuttia. Enpäs ole aiemmin edes yksityisellä saanut näin ripeää palvelua. Lisäksi lääkäri oli erittäin leppoisa tapaus ja keskustelimme suurimman osan lääkärikäyntiä Suomen koulujärjestelmästä. Mielenkiintoista lääkärikäynnissä oli myös se, ettei lääkäri koskenut jalkaan missään vaiheessa. Näytin sen hänelle lähes lattiatasosta ja sain itse myös kääriä jalan itse uudestaan pakettiin, jotta pystyin kävelemään takaisin hostellille. Lääkäri vain seurasi huvittuneena vierestä, vaikka piikittelin, etten ole ammattilainen kääreen laittamisessa. Sitten antibiootit ja salvat sairaalan apteekista (18 solea eli 6 e) ja vielä paluumatkalla kääreitä lisäksi parilla eurolla. Suosittelen siis myös perulaista tai ainakin limalaista sairaanhoitoa. Edelliset kokemukset olivat Ranskasta ja Belgiasta, jostain syystä joudun aina sairaanhoidon piiriin.

Kun jalka oli paketissa, lähdin tutustumaan taas hieman lisää Mirafloresiin. Tapasin toisen etvon (eli Etelän vapaaehtoisohjelman vapaaehtoisen) sukulaistytön Marian, joka työskentelee täällä Suomen suurlähetystön harjoittelijana. Häntä odotellessa ehdin napsimaan hieman yleiskuvia tästä Liman Mirafloresin kaupunginosasta:

Espanjalaisten vaikutus näkyy vielä melkein joka korttelissa

 

Parque Kennedy on myös pienimuotoisesti 

kasvitieteellinen puutarha

 

Perusristeyksiä, joista mennään (=paikalliset menevät) yli sanoivatpa liikennevalot mitä tahansa.

Värien loistoa ja palmujen huminaa pilvisyydestä huolimatta

 Verkkaisen kävelyretken jälkeen päätin jäädä odottelemaan Mariaa Parque Kennedyn katedraalin sivuportaille, mikä osottautuikin kissojen valtakunnaksi. Ehdin istuskelemaan portailla matkaopasta selaillen noin 15 minuuttia ja sinä aikana kymmenisen kissaa ehti tulla tervehtimään. Samoin noin 20 ihmistä ehti tulla ihastelemaan näitä mestarinautiskelijoita. Ne ovat puistokissoiksi yllättävän hyvässä kunnossa, kuulemma kissoja varten on Limassa oma yhdistys, joka pitää niistä huolta.

Kissojen siunattu lepopaikka, Maria-patsaan suojeluksessa

Näin Marian pian jo kirkon edustalla, jossa myös paikalliset opiskelijat tulivat jututtamaan meitä. Olinkin jo hostellilla kuullut, että läheisen koulun opiskelijat olivat saaneet tehtäväksi haastatella englanniksi turisteja. Pääsimme siis molemmat haastatteluun:

"What do you want to say to young peruvians?"

Mutta nyt olikin aika keskittyä elämästä nautiskeluun ja perulaiseen keittiöön. Ei marsua tällä kertaa, vaan kalaa artisokkakastikkeessa. ME GUSTO!