Alredador de Parque Kennedy

Mi dormitorio

2. päivä Limassa on tuonut jo hieman lähemmäs arkieloa, pääsin jo 11 tunnin yöunien jälkeen eroon pahimmasta jetlagista (tai reissuunlähtöväsymyksestä) ja ulos hostellista. Hostelli on osottautunut oikein mainioksi, yksityishuone maksaa noin 25 euroa per yö aamupalan kanssa. Vaikka se on paljon täkäläiseksi hostelliksi, ei haittaa kun saa tuplapedin ja levittäytyä rauhassa.

Uusia haasteita toi se, että suomalainen puhelin ei toimi täällä laisinkaan, täällä puhelin pitää toimia 1900 Mhz:n taajuudella. Eli tänään vuorossa oli puhelimen ja liittymän hankkiminen. Sain hostellista ostoskaveriksi saksalaisen Imren, jonka kanssa ensin etsiskelimme sopivaa kauppaa ja selvitimme siellä asiaa. Perulaisten palvelualttius näkyi taas, elektroniikkaliikkeen kännykkämyyjä selvitteli puhelimen rekisteröintiä ja liittymän avaamista yli puoli tuntia ja soitteli Movistarin palvelukeskukseen useamman kerran kun eivät saaneet siellä selvää minun sukunimestäni tai passin numerosta. Passi (tai kopiokin kävi) tarvittiin siis myös puhelimen ostoon, vaikka kyse on prepaid-liittymällä varustetusta alle 30 euron peruspuhelimesta.

Päivän antia on myös ensimmäinen eksoottinen ravintolaruokailu: marsurullia risoton kera. Tässä ei ole vielä kuvaa todisteena, jätin kameran hostellille, mutta Imre lupaili lähettää kuvia kunhan pääsee Iquitokseen. Marsu maistuu lähinnä rasvaiselle sitkeälle possulle, joten eipä tullut minusta marsufania tälläkään tavalla. Edellinen tapaaminen nimittäin päättyi marsuhyökkäykseen kun noin 11-vuotiaana kaverin albiinomarsu päätti jyrsiä minua nenästä. We are even.

Huomenna kamera mukaan ja taas hieman kauemmas kotipesästä, Parque Kennedyn ympäristö on tullut jo nähtyä ja läheiseen supermarketti myös - vietin siellä eilen 1,5 tuntia ihmetellen paikallisia hedelmätiskejä ja perunavalikoimia. :D

Hasta pronto, kuulemisiin,

                                                                           Sanni