Pilvet juoksentelevat olohuoneen ikkunan takana

Täällä ollaan, maailman katolla tai ainakin sen länsisiiven kattoparrujen päällä. Ero aikaisemman blogipäivityksen sijaintiin on nimittäin 2700 metriä, tulin meren rannalta ylös vuorille bussin kyydillä.

Lähtiessä Limasta keskityin taas olennaiseen eli kävin lounastamassa suomalaisen kaverin Martinan kanssa tyylikkäässä La Mar -ravintolassa Mirafloresissa. Päädyimme jakamaan kaksi perinteistä perulaista kala-annosta (joskin näissä kuvissa hyvin tyylitellysti esiteltyinä:

Ceviche, jossa on vaaleaa kalaa lime-chili-kalaliemessä ja päällysteenä punasipulia.

Causa, jossa on bataatti- ja perunamuusia höystettynä tässä versiossa lohi- ja tonnikalapaloilla.

 

Kävin hakemassa huikeat tavaramääräni hostellilta (menin sittenkin ostamaan lisää sanakirjoja ja muuta mukavaa kannettavaa Limasta) ja suuntasin Cruz del Surin lähtöterminaaliin. Palvelu oli taas jotakin ainutlaatuista, heti kun vyöryin tavaroineni sisälle, vartija tuli kysymään tarvitsenko apua. Ja vinkkasi firman työntekijää tulemaan hakemaan minulta matkavoucherin vaihdettavaksi matkalippuun. Muut matkailijat (myös turistit) jonottivat pitkään omia lippujaan. Sama työntekijä jopa kantoi osan tavaroistani matkatavaraselvitykseen. Bussimatkailu ainakin tämän firman kanssa lähentelee lentomatkailua: rinkka viedään tiskille josta henkilökunta pakkaa sen oikeaan autoon, saat siitä kuitin itsellesi. Samoin matkustajat tarkastetaan ennen bussiin astumista. Bussi muistuttaa myös sisältä jotakin muuta mihin Suomessa on tottunut. Virtuaalisesti näkymän pääsee kokemaan tästä:   http://www.cruzdelsur.com.pe/panoramas/cruzero1new_f.php 

Bussissa on koko ajan henkilökuntaa palvelemassa ja 17 tunnin matkalla tarjoiltiin sekä illallinen että aamupala. Ja etukäteen matkaa varatessa saa valita, haluaako liha-, kana- tai kasvisvaihtoehdon. Turvallisuutta painotettiin koko ajan, vaikka pakko näin ensimmäistä kertaa maassa olevana turistina enemmän mietitytti kaikkien turvatekijöiden (reaaliaikainen bussin ja pysähdysten GPS-seuranta, turvamies kuvaa videolle kaikki matkustajat, ikkunoissa neuvotaan pitämään verhot koko matkan ajan) esittely.  Mitä jos näitä asioita ei olisi otettukaan huomioon?

Joka tapauksessa suosittelen bussimatkailua täällä. Tulin ykkösluokassa, jossa on leveämmät istuimet ja ne saa käännettyä sängyksi yöllä, ja matka maksoi 130 solea eli noin 44 euroa. Ja mitkä maisemat, pääsee näkemään mitä kaikkea 700 km:n matkalle Limasta Cajamarcaan mahtuu:

Ei-turistialuetta Liman laitamilla, meni 1,5 tuntia ennen kuin pääsimme kaupungista ulos.

Aurinko alkaa näkyä, garúa päästää otteestaan Liman ulkopuolella

Ensimmäinen auringolasku, jonka näin

Ja kukas se siellä bussissa mukana?

Kanaillallinen

Liha-aamiainen

Auringonnousu Andeilla!

Aamiaisen jälkeen huomasin, että bussi onkin reippaasti etuajassa, kun ohitimme seitsemän aikaan aamulla "Bienvenido en Cajamarca"-kyltin.

Ensimmäiset näkymät Cajamarcaan bussin ikkunasta

 Paikallisesta mentaliteetista tuli heti esimerkki, kun kollegani tuli bussille vastaan vaikka kirjoitin viestissä, että ollaan tunti etuajassa. Hän auttoi kantamaan tavaroita, tilasi minulle taksin ja tuli omalla motollaan perässä. Kun tulimme tämän Cajamarcan kotini edustalle, hän saattoi minut sisälle, varmisti että kaikki on kunnossa ja lähti töihin. 

Moto - paikallisten valinta

Koti on upea, asumme päävuokralaisen Rocan ja kämppiksen Mayan kanssa aivan Cajamarcan keskustassa. Näkymät olohuoneen ikkunasta ovat aina yhtä hengästyttävät:

Cajamarca de noche

Ensimmäiseen päivään sisältyi valvasti uutta ja ihmeellistä, jo pelkästään ostoksilla käyminen kauppahallissa (mercado) ja Warmayllun toimistolla käyminen toivat hurjasti nähtävää ja ihemeltävää. Päässä suhisi eilen, mutta onneksi kyse ei ollut vuoristotaudista. Ohuempi ilma ei ole tähän mennessä tuntunut kuin portaita noustessa. Hengästyttää helpommin.

Paljon on kerrottavaa, mutta lisää taas seuraavassa päivityksessä. :)