Banaanilaatikoista Lentävään koiraan

¡Hola de Lima!

Lopultakin täällä, siltä tuntuu. Takana on:

- pakkaamista ja lajittelua loputtomiin
- jännittämistä eri viranomaisten luona niin kotimaassa kuin lentokentillä
-  kymmeniä hyviä vinkkejä lähdön varalle, kuten:
 antibiootit, vedenpuhdistustabletit, avaruushuopa, malarialääkkeet viidakkoa varten, hyvät kengät, hyvät sakset, linkkuveitsi, salakukkaroita, adapteri (joka iskee täällä hostellissa salamaa..!), niskatyyny 12 tunnin lennolle (kannattaa miettiä myös lentosukkia, jalat turposivat noin 1,5 kertaisiksi)...
- mahtiläksiäiset niin Turussa kuin Helsingissä (Kiitos!!)
- paljon paljon halauksia rakkaille ja terveisiä niille joita ei ehtinyt nähdä ennen lähtöä


Matka Sujui, isolla sen takia ettei missään tarvinnut odotella liikaa. Ostin Iberian lennot (19 tuntia Helsingistä Limaan ) yhdellä vaihdolla, ja jo tämän ensimmäisen Atlantin ylityksen jälkeen voin sanoa, että siitä ettei tarvitse odotella liikaa, kannattaa maksaa vähän enemmän. Jos olisi vielä pitänyt istua ja pitää itseään hereillä enempää kuin neljä tuntia ja yhdessä vaihtopaikassa, pitäisi lepäillä varmaan toinenkin päivä. 

Olo on nyt lähinnä valveunta, ja matkan näkymät pyörivät päässä:

Lentokoneesta näki paikallisia sadekuuroja Espanjan päällä, Madridin läheisillä vuorilla tuulimyllyjen rivistöt, sumun Atlantin yllä ja lopulta Liman valot. Vierustoveri, bolivialainen herrasmies auttoi viisumihakemuspapereiden täyttämisessä ja perillä, yli tunnin rinkanodotuksen jälkeen, oli vastassa hostellin kuljettaja. Hyvä asia sekin, touhu heti lentokentän ulkopuolella muistutti lähinnä ralliajoa. Hieman unenpöpperöisenä pääsin kuitenkin jo turistitoimiin, kysyin kuljettajalta lupaa ottaa valokuvia ja hän nyökkäsi sekä laittoi auton sivuovet lukkoon.

Ensimmäinen vilkaisu Tyyneen valtamereen!

Hasta luego, nyt päiväunille. :D

P.S. Niin ja tämän hostellin nimi on Flying Dog. ;)