Oi ihana meri!

Vietän juuri viimeistä Liman iltaa, onnessani niinkin maailmaamullistavasta asiasta, että tietokone taas latautuu. Sähköjärjestelmä on täällä kauniisti sanottuna epävakaa eikä se sama pistoke näemmä enää toimi, jossa latailin konetta aikaisemmin. Menin jo tänään korjaajan luokse ja kiikutin laturin hänelle. Pakko on sanoa, etten ymmärtänyt mitään hänen puheestaan, mutta luulin diagnoosin olevan se, että muuntaja on poksahtanut. Mutta jääräpäisesti yritin vielä hostellilla kaikista kipinöistä huolimatta ja nyt tämä pieni tilaihme latautuu prosentti prosentilta.

Aamulla oli täysin toiset ilonaiheet kun taivalsin kohti 200 metrin päässä siintävää Tyyntä valtamerta. Näkymä salpasi hengen jo rantaan johtavalla tiellä:

Rannalla rehellisesti sanottuna yritin väistellä ensin surffibisneksen edustajia, espanjan kielen taito on vielä rajallista eikä jaksa selostaa miksen juuri nyt halua surffituntia. Mutta päättäväinen miekkonen jäi jututtamaan ja kuultuaan mistä olen, vinkkasi mukaan juttusille suomalaisen surffaajan! Yllättävän paljon ainakin täällä turistiosassa kaupunkia on suomalaisia.



Pääsin rannalla seuraavan surffiteltan luo, kun seuraava jututtaja ilmaantui. Sama homma aluksi, en kovin mielellään höpöttele kun tarkoituksena on selvästi markkinoida jotain. Mutta kohteliaisuus kannatti tälläkin kertaa, oli mielenkiintoista ja ilahduttavaa pystyä juttelemaan espanjaksi surffaamisesta sekä erityisesti eurooppalaisten turistien käytöksestä perulaisen ja brasilialaisen surffiohjaajan kanssa. Jouduin hieman puolustelemaan meitä ujoja ja sulkeutuneita turisteja, ei monella ole espanja hallussa muutamaa sanaa enempää.

No, pääsimme yhteisymmärrykseen lopulta vaikka en kurssille lähtenytkään ja otatin tästä juttutuokiosta kuvankin yhdella surffaajaopiskelijalla:

Rantaa tuijotellessa aikaa taisi kulua pari tuntia, sitä äärettömyyttä voisi seurata loputtomiin. Hiekka täällä on pientä kivimurskaa tai isompia pyöreiksi hioutuneita kappaleita, uimakengät tulevat siis tarpeeseen jos lähtee joku päivä surffikurssille:

Mie olin täällä.

 Vaikuttavaa oli nähdä kahden alakouluikäisen poikalapsen kahlaavan lautojensa kanssa aaltoihin. Näkymä
 oli vähintään maalauksellinen:

Poika ja meri

Ja  mainiosti sujui, joskin sain napattua vain tämän kuvan jossa itse surffaaja piileskelee aallon sisällä:

En ole tainnut aiemmin mainita garúaa eli  talvisumua, joka on Liman oma erikoisuus. Täällä on siis talvella sumuista ja pilvistä joka päivä. Lämmintä on päivällä noin 20 astetta, joten välillä pärjää t-paidassakin. Tässä merenrannan pilvisyydestä tyylinäyte:

Enkä voinut entisenä kauppatorilaisena vastustaa otosta paikallisista merilinnuista. Täällä eivät parveile lokit, vaan eräänlaiset merimetsot:

Rannalle mahtuu tosiaan elämän kirjoa laidasta laitaan. Aiemmin surffitelttojen luona olin seurannut venezuelalaisen mallin kuvauksia (melkein sokaistuin neidin teknopinkkien korkkareiden säihkeestä täällä sumun keskellä). Kun sitten palailin samaa reittiä takaisin, rinteessä seisoi ryhmä poliiseja miehen ruumiin ympärillä. Siinä kohti oli maata sortunut seinämästä, liekö tipahtanut. Rannassa on nimittäin vaikuttava seinämä, joka erottaa asutuksen merestä tehokkaasti (sekä tsunameista, ainakin liikennemerkkien perusteella).

Rinteen kukkasia

 Merenrantavisiitin jälkeen oli vuorossa hillittyä shoppailua, Cajamarcasta kyllä löytyy kaikkea ja pitäisi päästä vielä bussilla sinne ensiksi. Mutta bussista näkemälleni käsityötorille piti kyllä mennä ihmettelemään:

 Nyt omistan pipon, kynsikkäät sekä paikalliseen tyylin housut, jotka muistuttavat pyjamahousuja. Rahaa meni noin 10 euroa. Nyt alkaa olla sitten aika levähtää, huone on täynnä tavaraa jotka pitäisi jollain ihmeellä saada huomenna bussiin ilman lisämaksua. Katsotaan miten reissuliisan käy.

Terveiset mereltä,