Ensimmäisiä tunnelmia työmaalta - First impressions of working life

Työmaa alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan. Päivittäinen aikataulu on seuraava:  - My daily schedule in here:
- 06:00 herätys /waking up
- 06:50 tapaaminen Warmayllun toisten vapaaehtoisten kanssa/ meeting other Warmayllu volunteers 
- 07:05 minibussi eli combi tai kyyti lähtee vuorille,  käyn kolmella eri koululla - minibus or kollegas car departures for the mountains. I work in three different schools.
- 14:00 - 15:00 paluu iltapäivällä joko combilla, kyydillä tai kävellen alas kaupunkiin - Coming back to the city by minibus, car or walking
- lounastauko- lunch break
- 16:00 -17:00 alkaen työskentelyä toimistolla pari tuntia omien töiden parissa tai kokouksissa - going back to the office of Warmayllu and continuing to work couple of hours with projects or having a meeting

Eli pitkää päivää täällä tehdään. Nyt aluksi olen ollut toimistolla vähemmän, arvaan että kun työkenttäni vielä kirkastuu lisää ja saan lisävastuuta, myös päivät venyvät. Lisäksi päivittäiset päikkärit ovat osottautuneet pakollisiksi, sen verran tämä espanjaksi keskittyminen sekä vuorilla kulkeminen väsyttää.

So the working days are very long. At the beginning I have been less in the office, I guess that when my work tasks are more clear and I get more responsibility, the workload will increase.  As well I have been needing my daily nap after the work, it takes a lot of energy to concentrate to communicate in Spanish and walk in the mountains.

Olen tähän mennessä käynyt vasta Chamisin koululla, huomenaamulla on vuorossa ensivisiitti Shicuanan koululle. Tässä muutamia otoksia Chamisin tunneilta:

I have been visiting only the secondary school of Chamis until now, tomorrow morning going to the Shicuana secondary school for the first time. Here some photos of the lessons in the school of Chamis: 

Leivänpaistotunti, muistuttaa meidän kotitalouden tunteja, paitsi että aiheena on aina leipien paistaminen. Onneksi koululla on kaasu-uuni, sillä sähköä tai valaistusta ei ole. Edellisenä vuonna kaupunki kustansi valot. - Bakery lesson, where the students bake bread. Luckily the school has a gas oven, because there is no electricity nor lights. Last year the city provided the lights for the shcool.

Biologian tunti, jolloin oppilaat kopioivat opettajan piirtämiä kuvia vihkoonsa. Kirjoja ei ole kuin muutamissa aineissa, vihkot oppilaiden pitää ostaa itse. - Lesson of biology, and the students copy the teachers drawing into their notebooks. Study books they have in some subjects and the notebooks the students have to buy themselves.

Piirtäminen, projektit  ja luovemmat työtavat auttavat oppilaita muistamaan asiat ilman kirjoja. - Drawing, different kind of projects and more creative methods help the students to remember information without books.

Eli aikamoisen haasteen edessä täällä ollaan, jos miettii mitä 10 kuukauden aikana ehtii tai pystyy tekemään. Olen kuitenkin ajatellut niin, että täällä on tärkeintä miettiä mikä on oikeasti juuri näille nuorille tärkeää tietoa ja mihin pystytään. Esimerkiksi Perun opetusministeriön hyväksymät englanninkirjat ovat hienoja, mutta täysin englanninkielisiä ja vaatimukset kovia. Maaseudulla 1,5  tuntia viikossa englanninopetusta ei pysty millään vastaamaan näihin vaatimuksiin.

I facing here quite a big challege, if I´m thinking what  I am able to do in 10 months. I have thought it that way, that here the most important thing is to think what is best and most relevant to these students and what are the resources. For example the English books that the Education ministery of Peru has accepted for the schools to use, are totally in English and the requirements are high. In the mountains, countryside, 1,5 hours a week for English will never meet the requirements of the ministery.

Mutta iloisia hetkiä riittää, on upeaa miten nämä ujot teini-ikäiset nuoret toimivat tarvittaessa rohkeasti ja auttavat toisiaan. Eilen sunnuntaina Chamisin järvellä järjestettiin "Vesijuhla" - Fiesta de Aqua. Siellä noin 300 ihmisen edessä koulumme nuoret esittivät harjoittelemamme näytelmän järveen liittyvästä punaisen ankan legendasta, sekä neljä heistä myös lauloi ja soitti koko yleisön edessä. Ei voinut kuin huokaista ihastuksesta, rohkeutta riittää!

But there are as well plenty of happy moments. It is wonderful to see how brave and caring there teenagers are in here, if necessary. Yesterday on Sunday there was a Fiesta de Aqua - "Festival of Water" at the lake of Chamis. There in front of about 300 people students from our school perfomed a theatre play about the legend of the lake called "Red Duck - Bato Rojo", and four of them were singing and playing as well. I couldn´t do anything else than be proud and astonished.

Chamisin alakoululaiset opettajineen esittivät perinteistä tanssia. - The students of the primary school of Chamis performed traditional dance with their teachers.

Juhlaan kuului ketsuan- ja espanjankielinen seremonia, jossa annettiin uhrilahjoja (ruokaa, kukkia ja alkoholia) järvelle. - At the beginning of the festival there was a seremony in ketsuan and spanish, tha included as well sacrifice gifts to the lake.

Oppilaiden esityksestä pidettiin, muutama tanssiparikin innostui lähtemään mukaan. - The audience liked a lot the songs that students were playing, few dancing couples joined in.

Flunssa yrittää tehdä tuloaan, joten parasta on taas painua lepäilemään. Ensi kertaan!
It feels that the flue is coming, so better to get resting well. Hasta la proxima!

Trabajo en el campo

Työt on aloitettu ja takana on jo kaksi kokonaista työpäivää. Maanantaina aloitimme kokouksella, jossa käytiin koko toimiston voimin läpi työtehtäviäni. Onneksi ymmärsin näemmä tärkeimmät asiat, koska osasin mennä oikeaan paikkaan tiistaiaamuna. Warmayullun toimisto sijaitsee kotikulmilla, matkaa toimistolle on kahden korttelin verran. 

Here are some photos of the office of Warmayllu organisation. Started to work this Monday with a meeting, where we discussed about my tasks and projects in here.

Projektit näkyvät myös toimistolla - The projects are visible as well at the office

Que bonita officina!

Kirjastonurkkaus - Cousy library corner

Työpisteitä löytyy vaihtelevasti 4-5 kpl - There are working spaces for 4-5 persons at one time

 Pääosa työstä (ma-to) tapahtuu kuitenkin kouluilla, jotka sijaitsevat "zona rural"- alueella eli vuoristoalueella Cajamarcan ulkopuolella. Olen tähän mennessä tutustunut Chamisin yläkouluun, jossa tulen opettamaan järjestön italialaisten vapaaehtoisten kanssa englantia sekä teatteria.

Main part of the work (Mon-Thurs) is done in the schools that are situated in "zona rural", wich means the mountain region outside of Cajamarca city. Until here I have been visiting one of the three schools called Chamis secondary school. I will be teaching there English and drama with the italian volunteers of Warmayllu.

Vanhempi osa koulua ja turisti. - The older part of the school + tourist.

Lago - lake next to the school of Chamis

Uudempi osa koulua, valmistui 2010. - The new part of the school, that was built 2010.

Maalaisidylli

Töiden jälkeen olemme kävelleet alas vuorilta kaupunkiin. Aamuisin työmatka taittuu minibussilla (combi) noin 20 minuutissa, mutta iltapäivällä on mukava tepastella reilun tunnin matka Cajamarcaan.

After the lessons we have been walking back to the city. In the morning we go up to the mountains with a minibus "combi" in about 20 mins, but in the afternoon it is nice to walk down to the city. It takes only about an hour.

We get sometimes company to the walking by the familymembers of the students.

Työmatkan satoa. - View from the way to work.

Ensimmäinen viikko menee varmasti enimmissä määrin tutustuessa paikkoihin, kieleen, tapoihin, käytänteisiin, oppilaisiin.... Mutta tästä se lähtee!

The first week will be mainly learning where to go, the language, how things are done here, student... etc. But this is the start!

Uuden kotikaupungin valloitus - Exploring new hometown

Nyt on arki alkamassa ja turistiosuus matkasta jää ainakin vähemmälle. Ihmeteltävää kuitenkin riittää, joka päivä tulee vastaan uusia maisemia, ihmisiä, tilanteita, ruokia, tapoja - niin kuin toiselta mantereelta voisi odottaakin. Nyt kun aloitan työt, seuraavat päivitykset koskevat enemmän työpäiviä - ja kirjoittelen myös englanniksi.

Cajamarca on asukasluvultaan Tampereen kokoinen  kaupunki Perun pohjoisosassa, 2700 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kävimme kämppisten kanssa motoajelulla näköalapaikalla.

The firt good look at the new hometown Cajamarca.Cajamarca has about 200 000 inhabitants and it´s situated in the Andes in  North Peru, about 2700 metres above sea level. We went with roommates with motocar to a good view place in the mountains:

Cajamarca

Kapeat on tiet - roads are not too wide

Täälläkin on jokun koti - Nice houses right on the edge of the hill

Look at those roots! Istutetut puut kasvavat nopeasti.

 Itse kaupunki koostuu parikerroksisista, usein värikkäiksi maalatuista taloista. Kaduilla liikkuvat motot - moottoripyörän ja auton sekoitukset, mopoautoksi kai niitä voisi kutsua. Katuja on hurja määrä, mutta suurin osa on asemakaavassa, joten eksyminen ei ole kovin yleistä (paitsi ensimmäisinä päivinä).

The town consists of colourful two-store-houses and the roads are full of these moto-cars, combination of a motorbike and car. Streets are situated in logical way in the center, so it should be easy to find your way..

Los motos y el mercado - Motoja markkinapaikalla - Moto cars next to market place

Kotikulmia - Street near home

Dry season is almost over - Parin kuukauden päästä alkaa satamaan kunnolla

Inkapäällikkö Atahualpa - The Inca king Atahualpa

Mutta nyt nukkumaan, huomenna herätys klo 6 ja lähtö vuorille Chamisiin, jossa Warmayllu-yhdistyksellä on oma koulu. 

Going to bed now, tomorrow aheading to work and village of Chamis on the mountains at 6.50.

Pilvet juoksentelevat olohuoneen ikkunan takana

Täällä ollaan, maailman katolla tai ainakin sen länsisiiven kattoparrujen päällä. Ero aikaisemman blogipäivityksen sijaintiin on nimittäin 2700 metriä, tulin meren rannalta ylös vuorille bussin kyydillä.

Lähtiessä Limasta keskityin taas olennaiseen eli kävin lounastamassa suomalaisen kaverin Martinan kanssa tyylikkäässä La Mar -ravintolassa Mirafloresissa. Päädyimme jakamaan kaksi perinteistä perulaista kala-annosta (joskin näissä kuvissa hyvin tyylitellysti esiteltyinä:

Ceviche, jossa on vaaleaa kalaa lime-chili-kalaliemessä ja päällysteenä punasipulia.

Causa, jossa on bataatti- ja perunamuusia höystettynä tässä versiossa lohi- ja tonnikalapaloilla.

 

Kävin hakemassa huikeat tavaramääräni hostellilta (menin sittenkin ostamaan lisää sanakirjoja ja muuta mukavaa kannettavaa Limasta) ja suuntasin Cruz del Surin lähtöterminaaliin. Palvelu oli taas jotakin ainutlaatuista, heti kun vyöryin tavaroineni sisälle, vartija tuli kysymään tarvitsenko apua. Ja vinkkasi firman työntekijää tulemaan hakemaan minulta matkavoucherin vaihdettavaksi matkalippuun. Muut matkailijat (myös turistit) jonottivat pitkään omia lippujaan. Sama työntekijä jopa kantoi osan tavaroistani matkatavaraselvitykseen. Bussimatkailu ainakin tämän firman kanssa lähentelee lentomatkailua: rinkka viedään tiskille josta henkilökunta pakkaa sen oikeaan autoon, saat siitä kuitin itsellesi. Samoin matkustajat tarkastetaan ennen bussiin astumista. Bussi muistuttaa myös sisältä jotakin muuta mihin Suomessa on tottunut. Virtuaalisesti näkymän pääsee kokemaan tästä:   http://www.cruzdelsur.com.pe/panoramas/cruzero1new_f.php 

Bussissa on koko ajan henkilökuntaa palvelemassa ja 17 tunnin matkalla tarjoiltiin sekä illallinen että aamupala. Ja etukäteen matkaa varatessa saa valita, haluaako liha-, kana- tai kasvisvaihtoehdon. Turvallisuutta painotettiin koko ajan, vaikka pakko näin ensimmäistä kertaa maassa olevana turistina enemmän mietitytti kaikkien turvatekijöiden (reaaliaikainen bussin ja pysähdysten GPS-seuranta, turvamies kuvaa videolle kaikki matkustajat, ikkunoissa neuvotaan pitämään verhot koko matkan ajan) esittely.  Mitä jos näitä asioita ei olisi otettukaan huomioon?

Joka tapauksessa suosittelen bussimatkailua täällä. Tulin ykkösluokassa, jossa on leveämmät istuimet ja ne saa käännettyä sängyksi yöllä, ja matka maksoi 130 solea eli noin 44 euroa. Ja mitkä maisemat, pääsee näkemään mitä kaikkea 700 km:n matkalle Limasta Cajamarcaan mahtuu:

Ei-turistialuetta Liman laitamilla, meni 1,5 tuntia ennen kuin pääsimme kaupungista ulos.

Aurinko alkaa näkyä, garúa päästää otteestaan Liman ulkopuolella

Ensimmäinen auringolasku, jonka näin

Ja kukas se siellä bussissa mukana?

Kanaillallinen

Liha-aamiainen

Auringonnousu Andeilla!

Aamiaisen jälkeen huomasin, että bussi onkin reippaasti etuajassa, kun ohitimme seitsemän aikaan aamulla "Bienvenido en Cajamarca"-kyltin.

Ensimmäiset näkymät Cajamarcaan bussin ikkunasta

 Paikallisesta mentaliteetista tuli heti esimerkki, kun kollegani tuli bussille vastaan vaikka kirjoitin viestissä, että ollaan tunti etuajassa. Hän auttoi kantamaan tavaroita, tilasi minulle taksin ja tuli omalla motollaan perässä. Kun tulimme tämän Cajamarcan kotini edustalle, hän saattoi minut sisälle, varmisti että kaikki on kunnossa ja lähti töihin. 

Moto - paikallisten valinta

Koti on upea, asumme päävuokralaisen Rocan ja kämppiksen Mayan kanssa aivan Cajamarcan keskustassa. Näkymät olohuoneen ikkunasta ovat aina yhtä hengästyttävät:

Cajamarca de noche

Ensimmäiseen päivään sisältyi valvasti uutta ja ihmeellistä, jo pelkästään ostoksilla käyminen kauppahallissa (mercado) ja Warmayllun toimistolla käyminen toivat hurjasti nähtävää ja ihemeltävää. Päässä suhisi eilen, mutta onneksi kyse ei ollut vuoristotaudista. Ohuempi ilma ei ole tähän mennessä tuntunut kuin portaita noustessa. Hengästyttää helpommin.

Paljon on kerrottavaa, mutta lisää taas seuraavassa päivityksessä. :)

Oi ihana meri!

Vietän juuri viimeistä Liman iltaa, onnessani niinkin maailmaamullistavasta asiasta, että tietokone taas latautuu. Sähköjärjestelmä on täällä kauniisti sanottuna epävakaa eikä se sama pistoke näemmä enää toimi, jossa latailin konetta aikaisemmin. Menin jo tänään korjaajan luokse ja kiikutin laturin hänelle. Pakko on sanoa, etten ymmärtänyt mitään hänen puheestaan, mutta luulin diagnoosin olevan se, että muuntaja on poksahtanut. Mutta jääräpäisesti yritin vielä hostellilla kaikista kipinöistä huolimatta ja nyt tämä pieni tilaihme latautuu prosentti prosentilta.

Aamulla oli täysin toiset ilonaiheet kun taivalsin kohti 200 metrin päässä siintävää Tyyntä valtamerta. Näkymä salpasi hengen jo rantaan johtavalla tiellä:

Rannalla rehellisesti sanottuna yritin väistellä ensin surffibisneksen edustajia, espanjan kielen taito on vielä rajallista eikä jaksa selostaa miksen juuri nyt halua surffituntia. Mutta päättäväinen miekkonen jäi jututtamaan ja kuultuaan mistä olen, vinkkasi mukaan juttusille suomalaisen surffaajan! Yllättävän paljon ainakin täällä turistiosassa kaupunkia on suomalaisia.



Pääsin rannalla seuraavan surffiteltan luo, kun seuraava jututtaja ilmaantui. Sama homma aluksi, en kovin mielellään höpöttele kun tarkoituksena on selvästi markkinoida jotain. Mutta kohteliaisuus kannatti tälläkin kertaa, oli mielenkiintoista ja ilahduttavaa pystyä juttelemaan espanjaksi surffaamisesta sekä erityisesti eurooppalaisten turistien käytöksestä perulaisen ja brasilialaisen surffiohjaajan kanssa. Jouduin hieman puolustelemaan meitä ujoja ja sulkeutuneita turisteja, ei monella ole espanja hallussa muutamaa sanaa enempää.

No, pääsimme yhteisymmärrykseen lopulta vaikka en kurssille lähtenytkään ja otatin tästä juttutuokiosta kuvankin yhdella surffaajaopiskelijalla:

Rantaa tuijotellessa aikaa taisi kulua pari tuntia, sitä äärettömyyttä voisi seurata loputtomiin. Hiekka täällä on pientä kivimurskaa tai isompia pyöreiksi hioutuneita kappaleita, uimakengät tulevat siis tarpeeseen jos lähtee joku päivä surffikurssille:

Mie olin täällä.

 Vaikuttavaa oli nähdä kahden alakouluikäisen poikalapsen kahlaavan lautojensa kanssa aaltoihin. Näkymä
 oli vähintään maalauksellinen:

Poika ja meri

Ja  mainiosti sujui, joskin sain napattua vain tämän kuvan jossa itse surffaaja piileskelee aallon sisällä:

En ole tainnut aiemmin mainita garúaa eli  talvisumua, joka on Liman oma erikoisuus. Täällä on siis talvella sumuista ja pilvistä joka päivä. Lämmintä on päivällä noin 20 astetta, joten välillä pärjää t-paidassakin. Tässä merenrannan pilvisyydestä tyylinäyte:

Enkä voinut entisenä kauppatorilaisena vastustaa otosta paikallisista merilinnuista. Täällä eivät parveile lokit, vaan eräänlaiset merimetsot:

Rannalle mahtuu tosiaan elämän kirjoa laidasta laitaan. Aiemmin surffitelttojen luona olin seurannut venezuelalaisen mallin kuvauksia (melkein sokaistuin neidin teknopinkkien korkkareiden säihkeestä täällä sumun keskellä). Kun sitten palailin samaa reittiä takaisin, rinteessä seisoi ryhmä poliiseja miehen ruumiin ympärillä. Siinä kohti oli maata sortunut seinämästä, liekö tipahtanut. Rannassa on nimittäin vaikuttava seinämä, joka erottaa asutuksen merestä tehokkaasti (sekä tsunameista, ainakin liikennemerkkien perusteella).

Rinteen kukkasia

 Merenrantavisiitin jälkeen oli vuorossa hillittyä shoppailua, Cajamarcasta kyllä löytyy kaikkea ja pitäisi päästä vielä bussilla sinne ensiksi. Mutta bussista näkemälleni käsityötorille piti kyllä mennä ihmettelemään:

 Nyt omistan pipon, kynsikkäät sekä paikalliseen tyylin housut, jotka muistuttavat pyjamahousuja. Rahaa meni noin 10 euroa. Nyt alkaa olla sitten aika levähtää, huone on täynnä tavaraa jotka pitäisi jollain ihmeellä saada huomenna bussiin ilman lisämaksua. Katsotaan miten reissuliisan käy.

Terveiset mereltä,