keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Koulun arkitoimia - Everyday habits of school day


 Työpäivä koulussa alkaa kokoontumisella. Kunhan opettajat pääsevät koululle minibusseilla, eri puolilta vuorilta rientävät oppilaat huudetaan kokoon. Oppilaat järjestetyvät luokittain jonoihin armeijatyyliin, he ottavat käsivarsimitan edellä olevaan sekä viereisiin jonoihin. Tämän jälkeen johtava opettaja monissa kouluissa käskyttää: "asento, lepo, huomio!". Lapset ja nuoret toimivat käskyjen mukaan ja ottavat lopulta asennon kädet sivuilla ja jalat yhdessä. Seuraa rukous ja useimmissa kouluissa myös päivittäinen kansallislaulu.

School day starts with gettogether. When teachers arrive to the school by minibus, the students run from the mountains and they are called to lines. Students organize themselves to lines by class little bit like in army: they measure the distance to previous student and neighbourg line with their arm. After this the leading teacher calls in many schools "position, rest, attention!" Students act according to the order and they take finally the position with arm beside the body and feet together. Follows prayer and most of the schools the students sing the national anthem of Peru daily.
 

Cushungan yläkoulu, n. 3100 metrin korkeudessa - The secondary school  of Cuschunga, altitude about 3100 metres

Cuschungan koulun liikuntakenttä - The physical education field of the Cuschunga secondary school

Kouluissa ei yleensä ole sähköjä (ainakaan kaikissa luokissa) tai juoksevaa vettä - Normally the schools don´t have electricity not running water

Nokipannutunnelmaa Cuschungan yläkoulun opettajanhuoneesta - The camping atmosphere of the teacher room in Cuschunga secondary school

Oppilaat  kulkevat kouluille usein jalan,  jopa tunnin yhteen suuntaan. Tässä olemme kollegan kanssa matkalla minibussin pysäkiltä Chamisin alakoululle, matkaan laakson läpi vuoren laelle kestää noin 20 minuuttia. - Students go to the school normally by foot, even an hour one way. In this photo were are walking with a kollega from the minibus stop to the Chamis primary school. The walk crossing a valley and finally climbing to top of the mountain takes about 20 mins.

Reitti Chamisin alakoululle. - The route to the Chamis primary school.

Chamisin alakoulu vuorten keskellä. Alakoululaiset rientävät koululle vuorilta kaikista ilmansuunnista. - The Chamis primarry school in the middle of the mountains. Little primary school students arrive from all directions.

Chamisin alakoulun sisäpiha, johon oppilaat järjestäytyvät aamulla. - The inner yard of Chamis primary school, where students get together to the lines in the morning.

Jalkapallo elää ja voi hyvin oppilaiden keskuudessa myös kolmen kilometrin korkeudessa. - Football has fans and players also three kilometres up from the sealevel.
Monin tavoin koulunkäynti muistuttaa Suomen "entisaikain" koulunkäyntiä. Oppilaat toimivat mukisematta opettajien käskyjen mukaan, mutta onneksi ruumiillista kuritusta ei sentään harjoiteta ainakaan kouluissa. Täällä ei hiihdetä kouluun, vaan oppilaat kipuavat ketterästi vuorenrinteillä ja kallioilla. Hetkittäin on suomalaisena opettajana haastavaa ymmärtää opettajien auktoriteettia pönkittäviä toimintoja ja oppilaiden käskyttämistä, mutta maassa maan tavalla. Omilla tunneilla saa onneksi toimia omien tapojensa mukaan.

In many ways the school life reminds the "old times" school life in Finland. Students act without rebellion accoding to the orders of teacher. Happy that I haven´t seen any physical punishment in schools. Here students don´t ski to the school like in Finland old days, but they climb amazingly well in the mountain hills and rocks. There are moments when I have difficulties to understand or accept the habits and school culture that is making the authority of teachers stronger. Luckily I can work llike I want in my own class.

4 kommenttia:

  1. Moi, huimaa nuo nuotiokahvit opehuoneessa. Siinä ei pönötetä keittimen ja astianpesukoneen kupeessa välituntikahvilla, vaan pyyhitään savut silmistä ja hörpätään tulikuumaa kahvia. Aina retkipäivä - rentoa retroa :).
    Kaikuuko hyvin tuolla vuorilla? Kiva kaiku - kiva kaiku!
    Kyselee taas äet-Tete

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei äitiseni,
      hirmuisesti en ole uskaltautunut huutelemaan vuorilla kun pieniä taloja on rinteet täynnä. Pitääpä kokeilla kun löytyy hyvä hetki. Savuntuoksu on läsnä melkein jokaisena työpäivänä, eukalyptus toimii myös poltettuna, vaikkei hyvä puu muuten olekaan.

      Poista
    2. Moro,
      varmaan kieltämättä kiva pedagogisesti palata behaviorismin kulta-aikoihin sotilaskurin myötä. Toisaalta jostainhan sitä on Suomessakin lähdetty ja lienee nokipannukahvin tyyppiset ratkaisut ovat olleet arkipäivää jossain vaiheessa suomenkin koululaitoksen kehittymistaivalta. Tosin äidin nykyisessä koulussa moiset ratkaisut tuntuvat olevan entistä kauempana ;)

      Kovin saat varmasti luovuutta käyttää, mikäli oppitunneilla meinataan muuta kuin omaa ruumista ja keräillen löytyviä hyödykkeitä käyttää oppivälineenä. Tämän tyyppinen "sopeutumisjakso" pitäisi kaikille suomalaisille opettajille kuulua osana eri opetustyylien ja oppimisympäristöjen ym. kursseja. Siinä kummasti rupeaa innovatiiviseksi, kun ei perus "pulpettipedagogiikalla" pärjääkään...

      Komeita ja varsin elokuvallisia maisemia siskoseni sulla, liekö ensimmäisen uutisen surffausharrastukset jatkumassa laajemminkin? Entä ihailijat, luin jostain kirjoituksestasi, että nautit lähes "julkkiksen" asemaa kulkiessasi?

      Kyselee Ee-tu

      Poista
    3. Hei veliseni, kiitos kommenteista!
      Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tälläinen jakso materiaalimittarilla haastavammissa olosuhteissa olisi paikallaan. Ei tulisi itku silmään, vaikkei dokumenttikamera toimisikaan. Täällä oppii etenemään hyvin selkeästi, ja oppilaiden taso- sekä ikäerot luokissa ovat suuria.

      Haluan täältä viedä mukanani myös hyvänlaatuista auktoriteettia, oppilaat huolehtivat itsenäisesti luokkahuoneistaan ja viestit koteihin sekä puuttuville oppilaille kulkevat oppilaiden mukana. Wilmasta ei ole tietoakaan, opettajien työaika ei kulu tietokonetta näpytellessä. Muistan itsekin sen ajan, jolloin ei ollut opettajan vika jos vanhemmat eivät jaksaneet ottaa asioista selvää tai vastaanottaa opettajan lähettämiä viestejä.

      Surffaus on täällä vuorilla hieman haasteellisempaa, joten pohdimme toverusten kanssa vaihtoehtoisia liikkumistapoja. Täältähän löytyy esimerkiksi hyviä tenniskenttiä. Julkkiksen asemaa vastaa lähinnä paikallisten suhtautuminen gringoihin eli länsimaalaisiin - lapsille maaseudulla kerrotaan, että jos he eivät ole kunnolla, gringo tulee ja vie. Lapset siis pelkäävät tai katsovat muutoin silmät selällään. :)

      Poista