Aurinko tulee takaisin!

Auringonpimennys teki keskitalven päivästä vieläkin pimeämmän, mutta tyylillä.

Keskitalven sinistä valoa.

Lentokoneesta pystyi tarkastamaan, että aurinko on olemassa vielä joulukuussakin.

Pikkuhiljaa valoa alkoi näkyä enemmän...

... jopa työmatkoilla.

Nyt sitä voi jo tervehtiä miltei kädestä pitäen.

Kevättä kohti! 

Mistä tunnet sä itämaan mystiikan?

Luonnonvalon pääsystä melkein joka paikkaan...

 

...valloittavista ja rohkeista ihmisistä...

...tuoreista näkökulmista tilankäyttöön...

...tiloista, johon vain naiset ja lapset pääsevät...

...ystävästä uudessa ympäristössä...

...juomasta, josta joku voi lukea tulevaisuuttasi...

...siitä, ettei koskaan voi arvata mitä portin takana piilee...

...siitä, että toisaalta on matalaa ja toisaalta korkeaa...

...paikoista, joissa entisaikojen kuninkaat on kruunattu...

...elinikäisestä intohimosta ja rakkaudesta kauneuteen...

...aidoista oivalluksista ja omista ideoista...

...uuden osaamisen yhdistelystä vanhaan...

...haaremin käytävistä...

...kultaisesta vankilasta...

...mosaiikeista, joita luulee ikkunamaalauksiksi...

...siitä, ettei mikään ole niin vähäpätöistä, ettei sitä tehtäisi kauniiksi...

... ja yhä uusista reiteistä. Siitä tunnen ainakin minä Istanbulin mystiikan.

Jaettu peli.

Aina ei tarvitse olla niin älyttömän viisas, tosissaan ja tietäväinen tämän maailman kaikista vaikuttavista osasista ja vallitsevista (ja usein huolestuttavista) voimista. 

Tärkeää on myös se, että voi hellittää ja päästää irti jotakin, mitä yleensä ei ajattele oman nimensä yhteydessä. Minulle se tarkoitti tänään oppituntia neitiydestä. Ostin sattumoisin vain vaaleanpunaisia (inhokkiväri kaikissa muissa tilanteissa) lahjoja turkkilaiselle ystävälle. Tämä johti neitiyskohtaukseen, jonka aikana muun muassa kikattelin kassaneidin kanssa sille, kuinka vaikeaa plussakortin laitto koneeseen voikaan olla. Tuntui myös autuaalta uskoa täysin, mitä kosmetiikkamyyjä minulle puhuu ja hullaantua ostamaan meikinpuhdistusaine, jossa on mukana kasvoharja (!). Eikä kaupassa ole koskaan tuntunut niin mukavalta.

Aikaa ajatella edes hetki.

Teksti löytyy Helsingissä liikennöivistä raitiovaunuista, metroista ja lähijunista. Itselle lyhyet ytimekkäät viisaudet kolahtavat suunnattoman (suunnankin kanssa) paljon paremmin kuin pitkät pohdinnat. Ainakin kirjoitettuna. Puhuttuna tekstinä pidemmät keskustelut luovat yhteyttä toisen kanssa. Tietysti hetkittäin yksikin sana riittää, olipa se kirjoitettu tai puhuttu.

Ajatukselle ja oivallukselle ei tarvita kuin hetki, joka parhaimmillaan pelastaa päivän tai lämmittää.

"Peilistä näkee vain taaksepäin." - Jussi Helminen

Lantiomalja ja juurilukko

Tämän päivän antia oli joogaopettajan ohje juurilukosta. Kyseessä on mielikuva, joka koskee alavatsan syvien vatsalihasten jännittämistä. Suurin osa kyseisestä harjoituksen seesteisyydestä kului miettiessä,  miltä tämä juurilukko näyttää. Joissakin mielikuvissa on oikeaa oivallusta. 

Laulutunneilla puhuttiin aikoinaan lantiomaljasta, joka hengittäessä täyttyy piripintaan. Olo oli kuin Graalin maljalla, ei meinannut löytyä ajatusta ensimmäisellä eikä viidennelläkään harjoituskerralla. Ajatus palkeista ja kylkihaitarista toimii minun kohdallani paremmin. Päätä on jo helpompi saada kellumaan ja tutuksi on tullut myös naru, joka vetää päälakea suoraan ylöspäin. Olkoon kyse psyykkaamisesta tai ei, yksinkertaisilla mielikuvilla tuntuu olevan liikkumisessa suurikin merkitys. Mitähän niillä saisi töissä aikaiseksi?

 

Valoa kohti.

Kävellessä juuri Töölössä kotia kohti, taivas veti taas katsetta puoleensa. Taisi olla Provinssirock 2005 kun yhtäkkiä ruoholla makaillessa huomasin oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla, millainen näky taivas onkaan. Totta kai taivasta on maalattu iät ja ajat, mutta ne kuvat eivät ole koskaan koskettaneet minua kunnolla. Siinä rokkeilun keskellä taivaan tuijottelu sykähdytti, eikä hetkeen liittynyt edes ylimääräisiä päihteitä. Taivas ei sinänsä ole pieni ilo, mutta se pysäyttää aina silloin tällöin. Ei sitä joka päivä edes huomaa. Tässä pari otosta, taisi olla tiistaiaamun työmatkalta:

Kuva-arkiston kätköistä

Kahvila Regatta Töölössä heti soutustadionin vieressä on täynnä elämäniloa. Oikea asenne välittyy myös asiakkaisiin, santsikahvista saa viisi senttiä takaisin ja nyt kahvilan vierestä jäältä löytyy kiikkustuolinapakelkka. Testasin tänään ja taisi startata kevään.

Budapest toi joululomalla mieleen Fedja setä, kissa ja koira -kirjan. Värejä löytyi niin metroista kuin betoniviidakon keskeltä. Graffitinmaalaajat ja tagaajatkin arvostavat iloista ilmettä, ei yhtään ylimääräistä merkintää.

Kauempaa katsottuna tämä istuskelulaituri Töölön soutustadionin toisella puolella (Regattasta katsottuna) näyttää ankealta ja tarkoituksettomalta. Hymy löytyy tällä kertaa räpylöistä.

Olen Kuopiosta ja lähiöstä kotoisin, enkä ennen tätä joulua ollut törmännyt kerrostalon yhteiseen joulukuuseen. Palasin kotiin myöhään illalla ruttuisena ja allapäin ja tämä näky sai hengästymään. Salama ei tee näylle kunniaa, pakkasesta tulleelle valoisa ja kaunis kuusi toivotti tervetulleeksi niin lämpimästi kuin vai voi kuvitella. Meinasin jäädä sen juurelle yöksi, hyvä mieli meinasi ottaa vallan.

Hei tervetuloa!

Ensimmäistä kertaa ajatus omasta blogista heräsi viime syksynä, kun törmäsin yhä useampien ystävien blogeihin jopa aamutelevisiota katsellessa. Aiheita löytyy, yksi kirjoittaa kauneudesta ja tyylistä, toinen löydöistä ja kokeilusta ruoanlaitossa ja kolmas julkaisee valokuvausharrastuksen helmiä. Nämä aiheet eivät kuitenkaan tuntuneet omilta.

Sitten lokakuisena aamuna ruuhkabussissa töihin törmäsin käsintehtyyn julisteeseen "Bussissakin saa hymyillä!" Se sisälsi kuvia hymyilevistä kasvoista sekä vanhasta kunnon linjurista. Noin viikkoa myöhemmin selvisi lehdestä, että eräs HKL:n kuskeista harrastaa tällaista skräppäyksen tyyppistä toimintaa ja haluaa levittää iloa ja hyvää mieltä totisten matkustajien joukkoon liimailemalla julisteita busseihin. Tämän aamun jälkeen olen alkanut miltei päivittäin huomaamaan asioita tai tekoja, joilla ihmiset tahtovat toisilleen hyvää mieltä. Tässäpä siis Joutsenmerkki-blogini idea. Ja jos asia ei ole tahallaan tehty, mutta saa hymyilemään ja oivaltamaan, sekin saa tilansa täältä. 

Blogini nimi linkittyy ajatuksissa ensimmäiseksi viralliseen joutsenmerkkiin. Tarkoituksenani ei ole käyttää tätä sertifikaattia laittomasti kopioiden, vaan tuoda siihen uusi ulottuvuus. Toinen peruste blogin nimelle on uusi sukunimeni, jonka otimme yhdessä pikkusiskoni kanssa. Nimi olisi hävinnyt suvustamme, se on kaunis ja saimme muun muassa isoäitimme erittäin iloiseksi. 

Toivotan myös sinulle oivalluksen ja ilahtumisen hetkiä, 

Sanni Swahn