Lantiomalja ja juurilukko

Tämän päivän antia oli joogaopettajan ohje juurilukosta. Kyseessä on mielikuva, joka koskee alavatsan syvien vatsalihasten jännittämistä. Suurin osa kyseisestä harjoituksen seesteisyydestä kului miettiessä,  miltä tämä juurilukko näyttää. Joissakin mielikuvissa on oikeaa oivallusta. 

Laulutunneilla puhuttiin aikoinaan lantiomaljasta, joka hengittäessä täyttyy piripintaan. Olo oli kuin Graalin maljalla, ei meinannut löytyä ajatusta ensimmäisellä eikä viidennelläkään harjoituskerralla. Ajatus palkeista ja kylkihaitarista toimii minun kohdallani paremmin. Päätä on jo helpompi saada kellumaan ja tutuksi on tullut myös naru, joka vetää päälakea suoraan ylöspäin. Olkoon kyse psyykkaamisesta tai ei, yksinkertaisilla mielikuvilla tuntuu olevan liikkumisessa suurikin merkitys. Mitähän niillä saisi töissä aikaiseksi?