Valoa kohti.

Kävellessä juuri Töölössä kotia kohti, taivas veti taas katsetta puoleensa. Taisi olla Provinssirock 2005 kun yhtäkkiä ruoholla makaillessa huomasin oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla, millainen näky taivas onkaan. Totta kai taivasta on maalattu iät ja ajat, mutta ne kuvat eivät ole koskaan koskettaneet minua kunnolla. Siinä rokkeilun keskellä taivaan tuijottelu sykähdytti, eikä hetkeen liittynyt edes ylimääräisiä päihteitä. Taivas ei sinänsä ole pieni ilo, mutta se pysäyttää aina silloin tällöin. Ei sitä joka päivä edes huomaa. Tässä pari otosta, taisi olla tiistaiaamun työmatkalta: