Maassa maan tavalla 1 - Each country has their own specialities 1

Kun takana on reilu kuukausi reissua ja alan pikkuhiljaa päästä mukaan perulaiseen elämänmenoon, olkoon tämä blogipäivitys omistettu erilaisten pienten ja isojen havaintojen esittelylle.

When I have been living little bit more than a month in Peru and starting to get along with the peruvian lifestyle, this blog text is about the little and bit bigger notices that I have made.

Ensinnäkin tämä hora peruano, josta kuulin paljon puhuttavan. Elämänmeno on rauhallista, varsinkin maaseudulla. Asiat tapahtuvat sitten ajallaan, ja sillä aikaa voi jutustella mukavia tai kuten tänään Schicuanan päiväkodin avajaisissa, syödä porukalla maissia ja kuunnella vuorotellen orkesteria ja tanssimusiikkia nauhalta.

The hora peruano has been coming more and more clear to me. The lifestyle is quite "tranquille", especially in the countryside. Things happen when they are ment to happen, and while waiting, you can chat with your company or like today at the opening of the kindergarden in Schicuana, eat corn together with others and listen the band or dance music from dj.

Paikallisia oppilaiden vanhempia odottamassa juhlan alkua 3-4 tuntia - Local parents of the students waiting that the fiesta starts (about 3-4 hours)

Myös eläinkunta tuntuu ottavan rauhallisesti. Vain koirat yltyvät puolustamaan omaa kotipihaansa joskus turhankin innokkaasti - parhaana apuna on silloin iso oksa, jota pidetään pään yläpuolella, jotta näyttäisi mahdollisimman isolta.

As well the animals are taking it easy. Exept the dogs sometimes start to defend their territory little bit too eager. The best idea is then to take a big brach of tree and hold it above your head. And try to look as big and scary as possible.

Kaikkien rentoutujien sankari - Hero of all the easy-going creatures

Jonkinlaista nyrkki-joogailua paikallisen lempieläimeni "burron" kanssa - Some kind of jooga (with hands little less relaxed) with my local favourite animal "burro"

Maasta ja ihmisistä löytyy uskomattomia värejä, enpäs ole ennen törmännyt luonnollisesti siniseen kiveen ainakaan suurissa määrin. Odottelen jo malttamattomana sateiden alkua, silloin tämä maa varmastikin kukoistaa vielä täysin eri tasolla.

The ground and the people are full of colours: never before have seen so much nature blue stone as on the way back to home from Schicuana today. I am anxiously waiting for the rain to start: can imagine that the level of colours is then totally different.

Maa on sininen ja punainen.. - Blue and red stone as neighbours

Maaseudun lastenvaatteiden väriloistoa - The rainbow of the children clothing in the countryside

Paljon olisi vielä kerrottavana ja joka päivä tulee uusia ihmeitä ja ihmettelyn aiheita vastaan, mutta nyt on lähdettävä sosiaalistumaan kavereiden tykö. Hasta la proxima!

There would be so much more to tell, and every day there are new wonders and things to think about, but now have to continue to see friends. Hasta la proxima  ( = until the next time)!