Kirppusirkusta ja kalliita koteja

Buenas tardes,
nyt ehtii ensimmäisen kerran istahtamaan rauhassa koneen ääreen. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet niin täynnä toimintaa, että paras on antaa kuvien puhua puolestaan:

Ma 13.8.

Paikallinen kana-juusto-ananas -sandwich turistibussikierrosta odotellessa.

Jalka paketissa nähtävyydet maistuvat parhaiten kattoterassilta.

Albiinovarustus

Pikkubussien kirjoa Mirafloresissa

Huaca Pucllanan pyramidirauniot

Tavallinen limalainen risteys

Viva el Perú!

Ensimmäiset laamat jähmetettyinä versioina

Perulainen parveke vaikkapa aamiaiskäyttöön, ayayay..

Plaza de Armas, Liman keskustori

Paikallisen kirjallisuuden koti

Täällä poliisin karhuryhmä onkin leopardiryhmä

San Franciscon eli fransiskaanimunkkien luostari kirkkoineen. 

 Turistikierrokseen kuului vierailu fransiskaaniluostarissa sekä katakombeissa, jotka sijaitsevat rakennusten alla.Aikoinaan näihin rikkaiden ja kuulusien hautoihin pääsi noin 70 000 ihmistä. Kuvata ei valitettavasti saanut, mutta mukavasti kuvia löytyy esim. kun hakee Googlesta kuvia hakusanalla "catacombes de iglesia de san francisco lima".

Kun kuvauskieltomerkkejä ei enää ollut, nappasin kuvan San Franciscon luostarin ulkopuutarhasta. Yhdestä niistä.

Noin 10-vuotiaat pojat kaupustelemassa snackseja liikennevaloissa odottaville autoilijoille.

Turistikierroksen onnellinen päätös ja kotihostellin portaat. :)

Viime yönä pääsin tutustumaan myös paikallisiin pieneläimiin ensimmäistä kertaa. Googlailun avulla selvittelin, että leikin hippaa yöllä kirppujen kanssa. 3-0 Sannin voittolukemat, höyhentäkki ja koristetyynyt ovat nyt huoneen toisessa nurkassa kaukana lakanoista ja oma makuupussi löytyi rinkasta tositoimiin.

Tänään eli tiistaina 14.8. pääsin jo jalan matkaan ja päätin kävellä Suomen suurlähetystöön sekä moikkaamaan  Mariaa että hakemaan materiaalia Suomesta Cajamarcan töitä varten. Kävelin ensin saksalaisen reppureissaajan ohjeiden mukaan ekoliikkeeseen, josta saisin ostettua hennaa hiuksille.

Ihana ihana ekokauppa

 Ostoksien jälkeen suuntasin kohti San Isidron kaupunginosaan. Matkalla suurlähetystölle poikkesin Bosque El Olivarin puistoon..

... ja perillä suuntasimme Marian kanssa välittömästi lounaalle läheiseen meksikolaiseen ravintolaan. Tuota ilmettä ei pysty teeskentelemään, se paikallinen guacamole ja tuoresalsa on vaan niin hyvää!

Pääsin tutustumaan myös Suomen konsulaattiin, tässä siis virallisempaa otosta:

Uutta Limaa

Paluumatkalla pääsin vielä vilkuilemaan San Isidron fiinejä koteja. Esimerkiksi tältä näyttää hyvin toimeentulevien limalaisten koti: 

Raha ei tuo tyylitajua. ;)

Kuka vaan saa Limassa omat jälkensä tuoreeseen asfalttiin.

Yksityiskoulu Mirafloresissa

Nyt illalla oli vuorossa kaikkein haastavin hanke, kun piti ensimmäistä kertaa selviytyä taksilla keskustan ja superturvallisten alueiden ulkopuolelle Callaon kaupunginosaan, jossa Warmayllu-järjestön Liman toimisto sijaitsee. Pelasin varman päälle ja pyysin hostellin respaa tilaamaan taksin. Varsinkin kun kuulin konsulaatissa, että tänäänkin kaksi ruotsalaistyttöä oli ryöstetty heti lentokentältä lähtiessä. Matka Callaoon meni kuitenkin mukavasti poppia kuunnellessa ja Tyynen valtameren vähemmän tyyniä aaltoja ( rannassa noin 5 m) katsellessa. Ja taksin kanssa sovittiin, että hän haki minut reilun tunnin päästä takaisin. Kaikki on sovittavissa. Nyt Liman pimenevässä yössä on aika käydä nukkumaan, paljon pyörii päässä varmasti unissakin.

Buenas noches!

Kissojen valtakunnassa

Tämän päivän teemoja ovat olleet itsensä hoitaminen sekä hidastempoisuus. Aiemmin oikutelleet oikean jalan pikkuvarvas ja jalkapohja ilmoittivat jo aamusta, että järkevintä olisi päästä kunnon hoitoon. Vaikka rinkasta on noin puolet erilaisia lääketarpeita, joista löytyy myös antibiootteja, päätin mennä näyttämään jalkaa paikalliselle lääkärille. Nappivalinta, aivan tässä Parque Kennedyn ja hostellin lähellä on sairaala, jonne pääsi kirjaimellisesti kävelemällä sisään ovesta. Siis ei jonottelua, pyysin apua infon rouvalta ja hän lähti itse viemään minua oikeaan kerrokseen kun sain hieman selvitettyä mikä on hätänä. Minulle etsittiin englanninkielentaitoinen työntekijä, joka pienen jutustelun jälkeen ilmoitti, että kannattaa mennä dermatologian lääkärille. Maksoin siis 100 solea (eli noin 34 euroa) ja sain ilmoituksen odottaa käytävässä. Tämä "odotus" kesti noin viisi minuuttia. Enpäs ole aiemmin edes yksityisellä saanut näin ripeää palvelua. Lisäksi lääkäri oli erittäin leppoisa tapaus ja keskustelimme suurimman osan lääkärikäyntiä Suomen koulujärjestelmästä. Mielenkiintoista lääkärikäynnissä oli myös se, ettei lääkäri koskenut jalkaan missään vaiheessa. Näytin sen hänelle lähes lattiatasosta ja sain itse myös kääriä jalan itse uudestaan pakettiin, jotta pystyin kävelemään takaisin hostellille. Lääkäri vain seurasi huvittuneena vierestä, vaikka piikittelin, etten ole ammattilainen kääreen laittamisessa. Sitten antibiootit ja salvat sairaalan apteekista (18 solea eli 6 e) ja vielä paluumatkalla kääreitä lisäksi parilla eurolla. Suosittelen siis myös perulaista tai ainakin limalaista sairaanhoitoa. Edelliset kokemukset olivat Ranskasta ja Belgiasta, jostain syystä joudun aina sairaanhoidon piiriin.

Kun jalka oli paketissa, lähdin tutustumaan taas hieman lisää Mirafloresiin. Tapasin toisen etvon (eli Etelän vapaaehtoisohjelman vapaaehtoisen) sukulaistytön Marian, joka työskentelee täällä Suomen suurlähetystön harjoittelijana. Häntä odotellessa ehdin napsimaan hieman yleiskuvia tästä Liman Mirafloresin kaupunginosasta:

Espanjalaisten vaikutus näkyy vielä melkein joka korttelissa

 

Parque Kennedy on myös pienimuotoisesti 

kasvitieteellinen puutarha

 

Perusristeyksiä, joista mennään (=paikalliset menevät) yli sanoivatpa liikennevalot mitä tahansa.

Värien loistoa ja palmujen huminaa pilvisyydestä huolimatta

 Verkkaisen kävelyretken jälkeen päätin jäädä odottelemaan Mariaa Parque Kennedyn katedraalin sivuportaille, mikä osottautuikin kissojen valtakunnaksi. Ehdin istuskelemaan portailla matkaopasta selaillen noin 15 minuuttia ja sinä aikana kymmenisen kissaa ehti tulla tervehtimään. Samoin noin 20 ihmistä ehti tulla ihastelemaan näitä mestarinautiskelijoita. Ne ovat puistokissoiksi yllättävän hyvässä kunnossa, kuulemma kissoja varten on Limassa oma yhdistys, joka pitää niistä huolta.

Kissojen siunattu lepopaikka, Maria-patsaan suojeluksessa

Näin Marian pian jo kirkon edustalla, jossa myös paikalliset opiskelijat tulivat jututtamaan meitä. Olinkin jo hostellilla kuullut, että läheisen koulun opiskelijat olivat saaneet tehtäväksi haastatella englanniksi turisteja. Pääsimme siis molemmat haastatteluun:

"What do you want to say to young peruvians?"

Mutta nyt olikin aika keskittyä elämästä nautiskeluun ja perulaiseen keittiöön. Ei marsua tällä kertaa, vaan kalaa artisokkakastikkeessa. ME GUSTO!

Alredador de Parque Kennedy

Mi dormitorio

2. päivä Limassa on tuonut jo hieman lähemmäs arkieloa, pääsin jo 11 tunnin yöunien jälkeen eroon pahimmasta jetlagista (tai reissuunlähtöväsymyksestä) ja ulos hostellista. Hostelli on osottautunut oikein mainioksi, yksityishuone maksaa noin 25 euroa per yö aamupalan kanssa. Vaikka se on paljon täkäläiseksi hostelliksi, ei haittaa kun saa tuplapedin ja levittäytyä rauhassa.

Uusia haasteita toi se, että suomalainen puhelin ei toimi täällä laisinkaan, täällä puhelin pitää toimia 1900 Mhz:n taajuudella. Eli tänään vuorossa oli puhelimen ja liittymän hankkiminen. Sain hostellista ostoskaveriksi saksalaisen Imren, jonka kanssa ensin etsiskelimme sopivaa kauppaa ja selvitimme siellä asiaa. Perulaisten palvelualttius näkyi taas, elektroniikkaliikkeen kännykkämyyjä selvitteli puhelimen rekisteröintiä ja liittymän avaamista yli puoli tuntia ja soitteli Movistarin palvelukeskukseen useamman kerran kun eivät saaneet siellä selvää minun sukunimestäni tai passin numerosta. Passi (tai kopiokin kävi) tarvittiin siis myös puhelimen ostoon, vaikka kyse on prepaid-liittymällä varustetusta alle 30 euron peruspuhelimesta.

Päivän antia on myös ensimmäinen eksoottinen ravintolaruokailu: marsurullia risoton kera. Tässä ei ole vielä kuvaa todisteena, jätin kameran hostellille, mutta Imre lupaili lähettää kuvia kunhan pääsee Iquitokseen. Marsu maistuu lähinnä rasvaiselle sitkeälle possulle, joten eipä tullut minusta marsufania tälläkään tavalla. Edellinen tapaaminen nimittäin päättyi marsuhyökkäykseen kun noin 11-vuotiaana kaverin albiinomarsu päätti jyrsiä minua nenästä. We are even.

Huomenna kamera mukaan ja taas hieman kauemmas kotipesästä, Parque Kennedyn ympäristö on tullut jo nähtyä ja läheiseen supermarketti myös - vietin siellä eilen 1,5 tuntia ihmetellen paikallisia hedelmätiskejä ja perunavalikoimia. :D

Hasta pronto, kuulemisiin,

                                                                           Sanni

Banaanilaatikoista Lentävään koiraan

¡Hola de Lima!

Lopultakin täällä, siltä tuntuu. Takana on:

- pakkaamista ja lajittelua loputtomiin
- jännittämistä eri viranomaisten luona niin kotimaassa kuin lentokentillä
-  kymmeniä hyviä vinkkejä lähdön varalle, kuten:
 antibiootit, vedenpuhdistustabletit, avaruushuopa, malarialääkkeet viidakkoa varten, hyvät kengät, hyvät sakset, linkkuveitsi, salakukkaroita, adapteri (joka iskee täällä hostellissa salamaa..!), niskatyyny 12 tunnin lennolle (kannattaa miettiä myös lentosukkia, jalat turposivat noin 1,5 kertaisiksi)...
- mahtiläksiäiset niin Turussa kuin Helsingissä (Kiitos!!)
- paljon paljon halauksia rakkaille ja terveisiä niille joita ei ehtinyt nähdä ennen lähtöä


Matka Sujui, isolla sen takia ettei missään tarvinnut odotella liikaa. Ostin Iberian lennot (19 tuntia Helsingistä Limaan ) yhdellä vaihdolla, ja jo tämän ensimmäisen Atlantin ylityksen jälkeen voin sanoa, että siitä ettei tarvitse odotella liikaa, kannattaa maksaa vähän enemmän. Jos olisi vielä pitänyt istua ja pitää itseään hereillä enempää kuin neljä tuntia ja yhdessä vaihtopaikassa, pitäisi lepäillä varmaan toinenkin päivä. 

Olo on nyt lähinnä valveunta, ja matkan näkymät pyörivät päässä:

Lentokoneesta näki paikallisia sadekuuroja Espanjan päällä, Madridin läheisillä vuorilla tuulimyllyjen rivistöt, sumun Atlantin yllä ja lopulta Liman valot. Vierustoveri, bolivialainen herrasmies auttoi viisumihakemuspapereiden täyttämisessä ja perillä, yli tunnin rinkanodotuksen jälkeen, oli vastassa hostellin kuljettaja. Hyvä asia sekin, touhu heti lentokentän ulkopuolella muistutti lähinnä ralliajoa. Hieman unenpöpperöisenä pääsin kuitenkin jo turistitoimiin, kysyin kuljettajalta lupaa ottaa valokuvia ja hän nyökkäsi sekä laittoi auton sivuovet lukkoon.

Ensimmäinen vilkaisu Tyyneen valtamereen!

Hasta luego, nyt päiväunille. :D

P.S. Niin ja tämän hostellin nimi on Flying Dog. ;)  

Aurinko tulee takaisin!

Auringonpimennys teki keskitalven päivästä vieläkin pimeämmän, mutta tyylillä.

Keskitalven sinistä valoa.

Lentokoneesta pystyi tarkastamaan, että aurinko on olemassa vielä joulukuussakin.

Pikkuhiljaa valoa alkoi näkyä enemmän...

... jopa työmatkoilla.

Nyt sitä voi jo tervehtiä miltei kädestä pitäen.

Kevättä kohti!